Tietoa puista

Puiden biologiaa

 

Puut ovat maailman vanhimpia ”asukkeja”, joiden pitkäikäisyys hakee vertaistansa luonnossa. Puun maisemallinen tai historiallinen arvo, puun tarkoitus, sekä puulaji ja jäljellä oleva elinikä vaikuttavat kannattavuuteen hoitaa puuta leikkauksin. Yleensä lyhytikäiset puut, koivu, kuusi, haapa, eivät hyödy hoitoleikkauksista. Sen sijaan pitkäikäiset (>100 v) jalot lehtipuumme, kuten tammi, jalava, ja lehmus hyötyvät hoitotoimina tehtävistä leikkauksista. Pitkäikäisten puiden vastustuskyky eläintuhoja vastaan ja niiden kestävän puuaineksen takia sienitauditkaan eivät tuhoa puita nopeasti. Ja mitä vanhemmaksi puu tulee, sen arvokkaammaksi se maisemassa kasvaa.

 

Puilta vaaditaan paljon rakennetussa ympäristössä. Niiden on kestettävä ympärillä tapahtuva rakentaminen, kolhut, leikkaukset ja muut ympäristön tuomat paineet.

 

Puita istutettaessa on hyvä tietää niiden kasvupaikkavaatimukset, tuleva koko ja ikä sekä kestävyys erilaisia sienitauteja ja tuholaisia vastaan.

 

Suuriksi kasvavia puita ei pidä kuitenkaan istuttaa ahtaisiin pihoihin, vaan eri lajikkeita, pieniksi jääviä kääpiöiviä tai pilarimaisia puita on saatavilla pieniin pihoihin, jolloin vältytään suurilta leikkauskierteiltä. Oikea kasvupaikka ja oikea taimivalinta takaa puille menestymisen mahdollisuuden ja elinvoiman säilymisen läpi niiden elämän.

 

Puun oma suojautuminen

Koska puu koteloi vauriokohdan (=CODIT), lahon eteneminen pysähtyy usein elävässä puussa. Usein juuri pitkäikäisillä puilla codit toimii hyvin. Lahon etenemiseen vaikuttavat toki monet muutkin seikat, kuten puulaji, kasvuolosuhteet, puun elinvoimaisuus, poistettavan oksan koko, puun ikä, sienilaji ja puun vesipitoisuus.

CODIT on Yhdysvaltalaisen Alex Shigon teoria puun sisäisestä suojautumismekanismista.

 

Puun pituussuunnassa kulkevat putkilot tukkeutuvat ja estävät näin lahon etenemisen ylös ja alaspäin

Vuosiluston tiukka kesäpuuaines estää lahon leviämisen sisälle päin,

Ydinsäteet estävät sen pääsyn sivusuunnassa

Estovyöhyke syntyy erottamaan sairaan puuaineksen tulevasta terveestä puuaineksesta.

 

Puiden ulkoisiin haavapintoihin syntyy leikkauksen jälkeen kallusta, joka on varsin tehokas keino umpeuttaa vauriokohtiaan. Kallus levittäytyy haavan päälle ja peittää lopulta vauriokohdan kylestämällä sen sisäänsä. Puu ei siis uusi vaurioituneita solujaan, vaan koteloi vauriokohtansa.

 

© 2015 PUIDENHOITAJIEN OY